Kaksplus.fi

KAS VAIN SANOI KASVAIN - SANOILLE UUSI MERKITYS

Näin syöpiä sairastaneita kohdanneena ja hoitaneena sairaanhoitajana haluan tuntea kroppani täysin. No huomasin eräänä päivänä kehossani patin (sen enempää paikkaa paljastamatta) ja se kasvoi viikkojen kuluessa. Google täyttyi hakusanoilla ja kohta tuhansilla hakutuloksilla. Kun lähteistä oli suljettu epätodennäköisimmät vastaukset ja kaikki keskustelufoorumit, jäljelle jäi puolittainen ajatus kasvaimesta. Varasin muutaman päivän pohdinnan jälkeen lääkäriajan. 

Kuitenkin se patti nyt siellä oli. Ja lääkäri ei siitä paljoa osannut sanoa noin niinkuin alaa kymmeniä vuosia ammatikseen harjoittaneena. Niinpä siitä otettiin muutamia näytteitä.

Parin viikon päästä sain puhelun terveydenhoitajalta. Patissa ei näkynyt solumuutoksia, eli ei ainakaan pahanlaatuista ole (se tästä vielä oliskin puuttunut, haha). Noin niin kuin terveydenhoitajaksi kohta valmistuvana osasin jo ajatella sen verran, että jos sitä ei miksikään todeta, eikä löydetä pahanlaatuisia muutoksia, se on luultavasti vain ylimääräinen kasvanut patti. Näin terveydenhoitaja mukaili sanojani sanoen, että juu, jokin hyvälaatuinen kasvain se on. Seurailukannalle jäädään. Jos kasvaa häiritsevän isoksi, niin se voidaan poistaa. Muuten vain seurataan, ettei muutu pahanlaatuiseksi. 

Rohkenenko kysyä, miten hyvin sinä tunnet kroppasi?



IMETYKSEN LOPETUS ENNEN TAVOITETTA




Imetyskuvia kolmen vuoden varrelta. Ylläolevassa kuvassa imetän vasemmassa kolmikuista Adaa ja oikeassa päivän vanhaa Venlaa. Adaa imetin yksivuotiaaksi eli puoleenväliin asti toista raskautta (klik) ja vajaa kaksivuotiaasta kolmevuotiaaksi, 9kk tauolla välissä. Siitä pidemmin täällä. Molempien imetystaipaleiden alku oli itkua, kipua ja verta. Ensimmäisellä kierroksella sitä kesti kolme viikkoa, joka imetyksen läpi kunnes tajusin tyhjentää liiat maidot ennen imetystä. Toisella kierroksella hoksasin sen jo ekan viikon jälkeen ja kipua jatkui vain sen vajaa kaksi viikkoa. Sillä kierroksella olin myös valppaampi maidonluovutuksen suhteen ja aloitin sen jo Venlan ollessa viikon vanha. Siitä lisää kokemuksiani täällä.

Blogissa on miltei 50 blogitekstiä, joissa aiheena ja vähintään sivuaiheena on imetys. Olen selvittänyt parhaat vinkit imetyksen onnistumiseen (klik), seissyt pellolla imettämässä (klik) ja kertonut tandem- ja pitkän imetyksen hyvistä puolista (klik). Imetys oli yksi rakkaimmista asioista, jonka olen saanut kokea lasteni kanssa. Se on yhdistävä ja tunteita herättävä hetki äidin arjessa. Ei ole löytynyt paikkaa, jossa vauva ei olisi saanut maitoansa. Välillä olen tosissani joutunut puolustamaan periaatteitani tuntemattomille kaduilla ja kommentoijille somessa. Silti en olisi vaihtanut missään vaiheessa korvikkeeseen ulkopuolisten tähden.

Maailmankatsomukseni (jos niin voi sanoa) on sulkeutunut ja jälleen avartunut näiden imetysvuosien aikana. Olen henkeen ja vereen pitänyt imetystä ainoana oikeana vaihtoehtona ja vuosien kuluessa ymmärtänyt, miten vaihtoehtoja ja tyylejä ja valintoja on muitakin oikeita. Olen saanut kulkea vierellä monet pullotaipaleet ja nähnyt taustalla yhtä rakastavan äidin kuin minkä itsestänikin tunnistan (tosin tällä hetkellä ei tunnu siltä kun perheessä on 1 uhmaikäänsä päättelevä ja 1 sitä aloitteleva). Refluksia ja koliikkia voi olla yhtälailla oli lapsi imetetty tai ei.

Syy, miksi lopetin oli yksinkertaisesti oman jaksamisen ja kiinnostuksen puute. Olisin halunnut jatkaa Venlan kanssa vielä puoli vuotta, sinne kaksivuotiaaksi asti. Esikoisen kanssa taas olin valmis päättelemään sitä taivalta siinä kolmivuotissynttäreiden hujakoilla. Ensin vähensin imetystä, pian väheni maito ja lopulta mietin jäljellejääviä syitäni jatkaa. Lopetusta puolsi myöskin kolmevuotiaan katseesta näkyvä suru ja katkeruus, kun sisko sai, mutta hän ei "koska on jo niin iso". Hajanaisia kertoja olen imettänyt tämän kesän aikana, mutta maitoa kun ei enää tule ja päätös lopettamisesta oli jo tehty, oli aika julkaista tämä blogiteksti.

Vaikka olenkin sanonut, etten enää ikinä ole raskaana, saati synnytä, tiedän ajan kultaavan jossain kohtaa muistot ja ehkä haluavani vielä iltatähden. Sitten kymmenen vuoden päästä jos energiaa vielä löytyy ja halua jättäytyä pois työelämästä vuosiksi. Loppuun täytyy vielä sanoa, että näistä rinnoista näkyy imetys jo vaalentuneina raitoina. Puolikkaat siitä koosta mitä ne olivat ennen raskauksia. Kymmenesosana siitä mitä olivat kun maito nousi ja pakkautui ensimmäisiä kertoja. Silti se on vain pieni pinnallinen asia sen faktan vierellä, että ne ovat antaneet ensimmäisen ravinnon kahdelle lapselle ja säästöjäkin rutkasti.

Vielä loppuun imetyksen säästöt omaksi ilokseni:
Erikois/allergiamaito: 1 purkki josta saadaan 3l valmista korviketta, hinta 60€; kestää noin 3-4 päivää, puolessa vuodessa  hintaa n. 3500€
Taviskorvike: 3€/l joka riittää n. 1vrk ja n. 700€ puolessa vuodessa kertyy hintaa. Noin 1500€ euroa siis säästin imettämällä yhtä lasta vuoden ajan.






ÄIDIN SAIRASTELUPUTKI JATKUU


Kierre. Senkun. Jatkuu. Kevään aikana käytiin Floridassa ja sairastin vuoden ensimmäisen flunssan. Mullehan ei melkein koskaan nouse kuume, joten sairastan flunssat pidemmän kaavan mukaan. Altistavana tekijänä stressi ja huonot elintavat, sekä koko lapsuus vietetty homekouluissa. Nyt hei siis tuli vuoden 11. flunssa sairastettua ja yksi mahatautikin on mahtunut kevääseen. Viikko sitten marssin lääkäriin varmuudella, että mulla on verisyöpä tai jokin muu vastustuskyvyn nolliin vetävä tauti. Noin niin kuin kuukauden jatkuneen yskään ja nuhaan kyllästyneenä. 

Ei ollut, labrojen mukaan olen terve kuin pukki. Ei syöpää eikä muutakaan syytä miksi sairastelen. Vain lääkärin viisaat sanat: sijaisuudet useisiin yksiköihin, työharjoittelut, uusi työpaikka jossa sitä sairaanhoitoa oikein olan takaa ja lasten pompottelut pitkin kylän hoitopaikkoja tutustuen ja hoitosopimuksia tehden ovat vetäneet vastustuskyvyn nolliin. Ehkä elokuussa, kun tytöt jatkavat taas huikean hyvässä (taistellen saadussa) päiväkotipaikassaan, sairastelut tasaantuvat. Jos tässä on oma - niin on myös lasten ja Teemunkin pinna ollut piukilla kun äiti makaa sängyssä ja talo seisoo odottaen rakentajaa, leikittäjää ja siivoajaa. 

Mutta hei, auringonpilkahduksia on näkynyt heinäkuisessa maisemassa, joten ihan vielä ei lyödä hanskoja tiskiin! Ja tämä yskäkin viiden viikon jälkeen on jo lopettanut valvottamisen ja keuhkoputkien repimisen. 

Tälläinen liibalaaba tällä kertaa. Ootko kokenut tällaista sairasteluputkea? :)

ps. Tätä mun ihanaa tukkaa on seivaillut ja tasotellut Hair MONDON Anna-Kaisa ja saan kyllä olla kiitollinen turkulaisen yrittäjän kädenjälkeen ja vinkkeihin! Kiitos Axu <3

pps. INSTAGRAMissa näät uuden shokkivärillä värjätyn tukkani! :D

RAKENTAJA & VAIMO VASTAA - KYSY MITÄ VAIN RAKENTAMISESTA/REMONTOIMISESTA

Mitä pitää olla ennen kun voi alkaa rakentamaan? Kuka voi rakentaa? Mitä rakentaminen maksaa? Mihin kannattaa rakentaa? Miten päätän talomallin? Keneltä kysyn kun en tiedä miten edetään? Millaista on olla rakentajan puolisona? Miten siitä selviää?

Mielessä on pitkään ollut jotain tämän kaltaista. Mahdollisuus teille kysyä ja mahdollisuus minulle ja Teemulle tarjota teille kompaktia tietopakettia, josta selviää eniten askarruttavat asiat. Kysymistä ehkä helpottaa, jos ladon alle kuvia Teemun kädenjäljestä - meidän kodista. Lisäksi heitän nyt tähän linkin Rakennuspalvelu Woodhousen nettisivuille, jossa Teemu on töissä ja enimmissä kuvista näkyy hänen kädenjälkensä. Teemulla on silmää rakentamiseen ja vaikka meidän talo onkin toteutettu opiskelija-kotiäiti -budjetin huomioiden, ollaan silti saatu melkeinpä kaikki toteutettua meidän kotona. Meidän DIY koti. 

Pidän oikeuden muokata kysymyksiä: yhdistellä ja laajentaa ja supistaa niitä tarvittaessa, niin että vastauksesta tulee yhtenäinen ja selkeä kysymys-vastaus postaus aihepiireittäin. Kysyä siis saa kysymyksiä, jotka liittyvät rakentamiseen, remontoimiseen, sen keskellä elettävään arkeen ym. Yksityiskohtaiset rahaan ja jonkin tietyn asian rakentamiseen liittyvät kysymykset saavat Teemulta varmasti pyöreän lyhyen vastauksen. Ei myöskään kannata odottaa romaanin mittaista vastausta kysymykseen "miten talo rakennetaan?" Jos kysymyksesi on suunnattu jommalle kummalle erityisesti, niin mainitse. Kokoan vastauspostauksen kun kysymyksiä on riittävästi ja teen toisen osan jos kysymyksiä tulee valtavasti. 

KYSY RAKENTAMISESTA VAPAASTI






PÄIVÄKOTI VS PERHEPÄIVÄHOITO



Meillä on kaksi pientä lasta. Yksi- ja kolmevuotiaat. Silti he ovat olleet hoidossa jo useammassa paikassa. Ensin hoisi mummu, kun opiskelin ja kävin työharjoitteluissa. Välissä Ada oli vuoden päiväkodissa ja nyt taas vuodenvaihteen alusta olemme olleet enemmän ja vähemmän tutustumassa kahteen päiväkotiin ja kahteen perhepäivähoitajaan. Lisäksi olen ollut päiväkodeissa lastenhoitajana kiertävänä varahenkilönä. Jokin tatsi siis tähän vastakkainasetteluun on.

PERHEPÄIVÄHOITO
Perhepäivähoitopaikasta ja alueesta riippuen tulo- ja menoajat pitää kertoa aika tarkasti kuukaudeksi eteenpäin. Toisin sanoen pitää osata sanoa, meneekö sinulla tai toisella huoltajalla ylitöiksi kuukauden päästä. Hakuaika on ylensä ehdoton.

Kukaan ei valvo säännöllisesti hoidon laatua. Kyllä joku on vastuussa, mutta kukaan ei ole päivittäin katsomassa millaista hoitoa lapsille oikeasti annetaan. On lähes täysin perhepäivähoitajan omantunnon varassa se, minkälaista ruokaa, millaisissa leikkipaikoissa, millaisia ihmisiä, eläimiä ja tilanteita päivähoitopäivän aikana eteen tulee. Et voi tietää tupakoiko pph päivän aikana, somettaako hän läpi päivän ja huutaa lapsille, vai juottaako hän mehuja ja syöttää rasvaista ruokaa päivittäin. Näitä kokemuksia olen kuullut ihan vuoden sisällä tapahtuneen ystävien kokemuksia haastatellessani.

Asiakkaana pph;lla saattaa olla 1, 3, 5 ja 6 -vuotiaat. Ikähaitaria tietysti koitetaan vähän pitää kurissa, että kaikilla olisi seuraa, mutta aina ei mahdollisuuksia tähän ole. Lapsellasi voi siis olla kolme lasta seuranaan, joihin hän ei saa oikein kontaksia tai kehitystaso on aivan eri mallilla.

On tietysti hienoa, miten perhepäivähoitaja voi suunnitella yksilölliset ohjelmat ja lähteä vaikka maatilalle lasten kanssa. Kaupunki voi pistää kyllä stopin sillekin hommalle, kuten meidän kunnassamme on. Perhepäivähoitaja ei saa kuljettaa lapsia ja julkisia liikennevälineitä hoitopaikan läheltä ei liiku.

Jos pph on intohimoinen työhönsä tarttuja, eikä odottele kello kaulassa lapsille hakijoita saapuvaksi, paikka on vastaanottamisen väärti. Hän saattaa järjestää tanssiaisia, myyjäisiä, tavata alueen muita perhepäivähoitajia ja heidän lapsiaan tai matkustaa lasten kanssa metrolla ihan vain elämyksen vuoksi.

Kun pph sairastuu, varahoitopaikkana on nimetty hoitaja tai päiväkoti. Paikka saattaa vaihtua vuodenajan tai sopimusten päättymisen mukaan. Myös kun pph;lle kertyy ylityötunteja, hän ottaa ne vapaina. Kevään aikana meidän lapset olivat lähes yhtä paljon varahoitopaikassa (nykyinen päiväkoti) kuin perhepäivähoitajallaan.


PÄIVÄKOTI
Meidän lapset on olleet sekä yksityisessä, että esikoinen kunnallisessa päiväkodissa. Lapset menevät ja lähtevät päiväkodista sen mukaan, kumpi menee myöhempään töihin ja pääsee aiemmin. Päiväkoti on auki 6.30-17, jonka haarukkaan mahtuu päivätyöläisen aikataulut. Aukioloaika on siis aika joustava.

Paikalla on lähes joka päivä lastenhoitajia, lastentarhanopettaja ja päiväkodinjohtaja. Laatua tulee valvottua päivättäin monen eri silmäparin avulla, sekä lukuisten lasten vanhempien silmien kautta. Hoito myös voi olla yksilöidympää, kun eri ikäisten ryhmässä voi jakautua pienryhmiin iän/tason/mielenkiinnon mukaan.

Retket voivat kohdentua lähipuistoihin, museoihin, liikuntakeskuksiin, metsään, ym. Lapset ovat molemmissa päiväkodeissaan seikkailleet metsissä, tehneet piknikretkiä, pitäneet teemapäiviä, diskoperjantaita, liikuntaviikkoja.. Lista vain jatkuu. Pääsin todistamaan huikeaa elämystä, kun alle kolmivuotiaat suuntasivat maatilalle. Halusin vartavasten mukaan iltavuoroni puitteissa ja oli niin hienoa nähdä, miten ennakkoluulottomasti ja uteliaasti noin pienet uskalsivat silittää ja syöttää lehmiä.

Hienointa on se, että kun asetetaan tavoitteita hoidolle, niin niitä kohti pyrkii jokainen, joka on lasteni kanssa tekemisissä. Lasteni herkkyyttä myötäillään, mutta myös pidetään kiinni yhteisesti sovituista säännöistä. Varhaiskasvatussuunnitelman teko lastentarhanopettajan kanssa jotenkin antaa myös paljon jo siinä, kun joku ammattihenkilö pui ja pohtii juuri meidän lapselle sopivaa etenemistyyliä ja kertoo avoimesti millainen lapsi on heidän silmissään. Yhdessä tehty suunnitelma antaa eväitä ja raameja myös kotiin.


Voisin jatkaa listaa vielä pitkäänkin.

Kertokaahan teidän kokemuksianne hoitomuodoista


Päiväkodin kevätretki